lauantai, 12 toukokuu 2018 17:21

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 5/2018 kolumnin

Hautausmaiden ja vähän muunkin verollepano

Meillä on ollut ilo maksaa kiinteistöveroa nyt neljännesvuosisadan ajan. Mutta miten kaikki alkoi?

Heti veron suunnittelua aloitettaessa kuntien ystävät haukkuivat valtiovarainministeriötä kotiin (=valtioon) päin vedosta. Toimikunta nimittäin määrättiin valmistelemaan ”valtiolle ja kunnalle menevä” kiinteistövero, vaikka tällainen vero oli lähes kaikkialla paikallishallinnon tulonlähde. Arvostelu oli perusteetonta, koska idea ei ollut verotulojen kahmiminen valtiolle kuntien kustannuksella vaan rehellinen pyrkimys kiertää silloista perustuslakia. Tuolloin eduskunnan määrävähemmistö pystyi äänestämään lait lepäämään, mutta tämä ei koskenut yksivuotisia, budjettiin sidottuja verolakeja. VM:n Jukka Tammi keksi, että kun pieni osa verotulosta ohjautuisi valtiolle, vero voitaisiin kaikkineen säätää voimaan tarvittaessa yksivuotisena yksinkertaisella enemmistöllä. Lopultahan verosta tuli kyllä kokonaan kunnallinen.

Kiinteistöverotoimikunnan esitys vuonna 1989 oli aika puhtaasti ”matalat verokannat ja laaja veropohja” -ideologian mukainen, ilman edunvalvojien pukinsorkkia. Uusi Suomi otsikoi ”Hautausmaatkin verolle” ja Olof Olsson kommentoi, että ”tuo ei ole vero, koska siinä on niin vähän poikkeuksia”.

Jatkovalmistelussa esityksestä sitten hioutui poliittisen logiikan mukaisia poikkeuksia sisältänyt oikea verolaki. Tuolloinen päähallituspuolue ei tuntenut korostettua intohimoa saada peltojen ja metsien omistajat maksamaan veroja ja maa- ja metsätalousmaa jäikin veron ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä tätä ei perusteltu mitenkään. Kun kiinteistöveron tehtävänä oli korvata aiemmat asuntotulon verotus, kiinteistöjen harkintaverotus, katumaksu ja manttaalimaksu, näistä manttaalimaksu korvattiin kieltämättä melko luovasti vastaavien maiden verovapaudella.

Ennen veron säätämistä vierailin Andalusiassa. Syynä ei ollut Mäkiherneiden sukukokous vaan kansainvälinen kiinteistöverokonferenssi. Mieleen jäi kaksi asiaa. Ensinnäkin tällaisen veron käyttöönotto Suomessa alkoi tuntua suhteellisen helpolta, kun ilmeni, että monissa maissa kiinteistöt eivät olleet missään kattavissa rekistereissä ja silti veroa onnistuttiin jotenkin perimään. Toiseksi on yhä muistissa tyylikkääseen mekkoon pukeutuneen seminaarivirkailijan minulle esittämä kommentti: ”Your shirt is really ugly.”

Uusi vero ei ollut yksinomaan suosittu. Kun VM:n edustaja oli levittämässä sen sanomaa Pakilan Kokoomuksen tilaisuudessa yläasteen täpötäydessä salissa, yleisö puhkesi aplodeihin yhden kerran. Se tapahtui, kun kuulutettiin, ettei puhujalle varattua kukkapuskaa valitettavasti löydy mistään.

Moni epäili, että uudesta verosta tulee veronkorotusautomaatti. Epäily on ollut aiheeton. Veron tuotoksi vuodelle 1993 arvioitiin hallituksen esityksessä 1,8 miljardia. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, vuosituotto on hämmäs- tyttävästi samat 1,8 miljardia. Vain rahayksikkö on vaihtunut euroksi.

Totti V. Mäkiherne

Luettu 418 kertaa