maanantai, 04 helmikuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 1/2019 kolumnin

Tilapäistä vai pysyvää verotusta?

Viime vuonna Verotus-lehdessä juhlittiin ajankohtaisin artikkelikatsauksin niin 50-vuotiasta lakia elinkeinotulon verottamisesta kuin 25-vuotiasta kiinteistöverotusta. Sen sijaan kunnioitettavan 60 vuoden iän saavuttanut, alun perin tilapäiseksi säädetty autovero ei innostanut väkijoukkoja torille riemuitsemaan.

Vuosia kestäneen soutamisen ja huopaamisen jälkeen laki henkilöautoista ja moottoripyöristä suoritettavasta verosta tuli voimaan 1.1.1958 ja sen oli määrä olla voimassa vuoden 1958 loppuun. Niin kutsuttua tilapäistä veroa jatkettiin kuitenkin vuodesta toiseen, kunnes siitä tuli pysyvä.

Kataisen hallitus esitti vuodelle 2013 valtion tuloveroasteikkoon lisättäväksi väliaikaisesti uutta ylintä tuloluokkaa, ns. solidaarisuusveroa yli satatuhatta euroa ansaitseville. Sen kohdalla on ollut havaittavissa samoja oireita kuin autoverolla aikoinaan. Veron oli tarkoitus olla voimassa vuo- sina 2013–2015. Sittemmin ylimmän tuloluokan voimassaoloaikaa on useaan otteeseen jatkettu (nykyisellään vuoteen 2019 saakka) ja onpa väliaikaisen veron alarajaakin määräaikaisesti alennettu Sipilän hallituksen toimesta. Väliaikaisen veron alarajan määräaikaisen alentamisen voimassaoloa puolestaan jatkettiin valtion budjetissa vuodelle 2019.

Onkijan onneksi viimeisimmässä hallitusohjelmassa kaavailtua veneveroa ei sentään keksitty ehdottaa tilapäiseksi ja se jäikin säätämättä. Väliaikaiseksi ehdotetut verot eivät ole vieraita EU:n tasollakaan. Komissio julkaisi viime keväänä digiveropaketin, joka koostui pysyvästä ja väliaikaisesta mallista. Jälkimmäisen, digiajan liikevaihtoveron ehdotettiin olevan voimassa vain väliaikaisena toimenpiteenä, kunnes pysyvä malli pantaisiin täytäntöön joko EU:n laajuisesti tai kansainvälisesti. Muiden yksityiskohtien ohella jäsenvaltioiden huoleksi on (aiheellisesti) noussut, miten varmistua väliaikaiseksi tarkoitetun, direktiiviin pohjautuvan veron väliaikaisuudesta.

Sopua väliaikaisesta verosta ei syntynyt jäsenvaltioiden valtiovarainministereiden kesken vielä joulukuussa. Sen sijaan Saksa ja Ranska nostivat pöydälle suppeamman kompromissiesityksen sekä aikataulun. Väliaikainen digivero voitaisiin ottaa käyttöön EU:ssa vuodesta 2021 alkaen, mikäli kansainvälistä ratkaisua ei ole tätä ennen syntynyt. Direktiivi ei rajoittaisi laajemman veropohjan soveltamista kansallisesti ja se raukeaisi vuonna 2025. Vähimmäissuoja ja perälauta tulevat mahdollisesti toteutuessaan johtamaan mutkikkaisiin implementointikysymyksiin.

Näin uuden vuoden alussa lienee syytä katsoa myös eteenpäin – kohti edessä siintävää eduskunta- ja europarlamenttivaalikevättä.

Väliaikaisen solidaarisuusveron on määrä erääntyä vaalikauden vaihteessa. Joulukuun alussa julkaistun mielipidetiedustelun perusteella kolme suurinta eduskuntapuoluetta olisivat sosialidemokraatit, kokoomus ja keskusta. Silloisten hallituskumppanien väliaikaisena nielaisema solidaarisuusvero oli alkujaan näistä ensimmäisen keskeisiä tavoitteita edelliselle hallituskaudelle (ja vastaavan pysyvän tuloveroluokan luominen nykytavoitteita). Kaksi jälkimmäistä ovat puolestaan pitäneet väliaikaisen veron hengissä nykyisen vaalikauden yli. Veropoliittiseen pelinappulaan palattaneen viimeistään hallitusneuvotteluissa.

Tulevan hallituksen tarkemmasta vero-ohjelmasta on vielä aikaista tehdä kovin valistuneita veikkauksia. Vaaleihin on aikaa ja puolueet ovat toistaiseksi olleet melko vaitonaisia vaalitavoitteidensa suhteen. Verotuskysymys on kuitenkin jo nostanut päätään. Nykyisen hallituskauden aikana merkittävimmät veropoliittiset linjaukset on tehty EU:ssa. Digiverohankkeet uhkaavat muuttaa nykyisen verojärjestelmän perusperiaatteita. Siksi tilapäisten ja väliaikaisten muutosten sijaan keskustelun soisi johtavan pitkäjänteisen ja kestävän veropolitiikan toteuttamiseen niin EU:ssa kuin kotimaassakin – kannustavuutta ja kilpailukykyä unohtamatta.

Vaasan onkija

Luettu 91 kertaa