maanantai, 04 helmikuu 2019 08:32

Päätoimittajan pöydältä

Päätoimittajan pöydältä löydät Verotus-lehden 1/2019 pääkirjoituksen

Vanhemmuus, vastuu ja verosuunnittelu

Yleisen elämänkokemuksen perusteella tiedetään, että lapsi ei voi valita vanhempiaan ja että hän ei yleensä voi vaikuttaa näiden toimintaan. Sen sijaan on poikkeuksellista, että korkein hallinto-oikeus kirjoittaa asian vuosikirjaratkaisun otsikkoon.

”A ei ollut alaikäisenä itse vastuussa veroilmoituksensa antamisesta, vaan tehtävä oli VML 9 §:n mukaan kuulunut hänen holhoojilleen eli edunvalvojina toimineille vanhemmilleen, joita A ei ollut voinut valita ja joiden toimintaan hän ei ollut voinut vaikuttaa.”

Mistä siis oli kysymys?

Kyseinen veronkorotusta koskeva ratkaisu KHO 2018:60 sisältyi syksyllä 2018 tilintarkastajille pitämäni luentosarjan aineistoon. Ajatukset vanhemmuudesta, vastuusta ja verosuunnittelusta heräsivät laajemmin, kun kävimme läpi ratkaisun otsikkoon kirjattua selostetta tapahtumien kulusta:

”A oli omistanut 45 prosenttia X Oy:n osakkeista. Verohallinto oli toimittanut A:lle verovuotta 2012 koskevan esitäytetyn veroilmoituksen, mutta tätä ei ollut palautettu Verohallinnolle. A oli ollut 13-vuotias, kun esitäytetty veroilmoitus oli tullut palauttaa. X Oy:ssä oli sittemmin toimitettu verotarkastus, jossa oli todettu, että X Oy oli antanut A:lle peiteltyä osinkoa.”

Oikeudellinen ongelma liittyi vuonna 2012 sovelletun ankarimman veronkorotussäännöksen soveltamiseen 13-vuotiaan verotuksessa. KHO totesi, että syyllisyysarviointia edellyttävää rangaistuksen luonteista säännöstä ja sen mukaista seuraamusta ei voitu määrätä muulle kuin syylliseksi arvioidulle. Säännöstä ei siten KHO:n mukaan voitu tulkita niin, että alaikäiselle verovelvolliselle määrättäisiin lainkohdan mukainen seuraamus yksinomaan hänen edunvalvojansa toiminnan perusteella.

KHO:n ratkaisemassa asiassa alaikäisen verovelvollisen oli katsottu saaneen noin 14 500 € peiteltyä osinkoa, joka oli verotuksen perusteena kaikissa muutoksenhaun vaiheissa, mutta joka ei ollut enää KHO:ssa muutoksenhaun kohteena. Kysymyksenasettelu muistutti itseäni noin kolmenkymmenen vuoden takaisesta puhelusta, jonka soittaja uhkasi päättää päivänsä, mikäli hänen alaikäistä lastaan verotettaisiin peitellystä osingosta. Tuolloin nuorelle verovirkailijalle esitetty uhkaus oli mieleenpainuva. Soittajan hätä ja ymmärrys omien toimiensa seuraamuksista olivat kiistatta aitoja.

Entä miten edellä esillä olleet kysymykset ratkesivat?

KHO päätyi vuosikirjaratkaisussaan äänestyksen jälkeen soveltamaan lievempää veronkorotussäännöstä. Lempäälän verotoimistoon soittanut vanhempi ei tiettävästi toteuttanut uhkaustaan lapsensa veroseuraamusten kannalta huonoksi osoittautuneen ratkaisun vuoksi.

Taustalla oleva kysymys vanhemman, lapsen sekä yhteisön vastuista verotuksessa on ollut vuosien varrella esillä erilaisissa muodoissa ja tilanteissa. Ongelmien hahmottaminen ennalta edellyttää vanhemman ymmärrystä vastuustaan suhteessa alaikäisiin lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös silloin, kun asiat näyttävät menevän hyvin.

Lapset huomioon ottava verosuunnittelu nousee esiin yleensä varojen ja yritystoiminnan siirtämisen varhentamisen näkökulmasta. Selvää on kuitenkin, että jatkajan löytäminen perhepiiristä on täysi- ikäistenkin kesken suunnitelluissa sukupolvenvaihdoksissa yksi kiperimmistä kysymyksistä. Sen ratkaiseminen vaatii yleensä varsin pitkäjänteistä toimintaa jatkajan kypsymiseksi vastuuseen. Siirrettäessä yhtiön omistusta alaikäiselle on selvää, että näissä tilanteissa yksin vanhemman tahto määrää marssijärjestyksen.

Ongelmallisena lähtökohtana voidaan pitää myös ratkaisussa KHO 2011:1 esillä ollutta suunnitelmaa, jossa alihintaisen luovutuksen jälkeen 15-vuotias lapsi olisi omistanut 10 % yhtiön osakkeista, joiden äänivalta oli alle prosentin ja velka vanhemmalle olisi ollut 150 000 euroa. KHO ei soveltanut järjestelyyn perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä.

Esillä olleissa tilanteissa ainakin yksi keskeinen motiivi näyttäisi olevan verosuunnittelu. Veronsaajan ja verovelvollisen (vanhempi) välisten rajanvetokysymysten sijaan esiin astuvat kuitenkin vanhemman ja lapsen väliset vastuukysymykset sekä se, onko lapsi aidosti valmis päättämään häntä koskevista taloudellisista asioista. Entä ymmärtääkö asioista tosiasiassa päättävä vanhempi toimiensa mahdollisia verovaikutuksia? Etenkin jos taloudelliset toiveet eivät toteudu tai lapsen kypsyvä oma tahto ei vastaa vanhemman toiveita, joiden mukaan ratkaisut on tehty?

Näistä pohdinnoista on syytä kääntää katse alkaneeseen vuoteen. Tulevista verotusta koskevista tapahtumista näkymää avaavat lehden verkkosivulle päivitetty tapahtumakalenteri sekä lehden mainos 14.- 15.3.2019 Helsingissä pidettävästä IFA Nordic Regional Conference´sta.

Pitenevien päivien ja kiinnostavan vaalikevään odotuksessa!

Juha

Luettu 436 kertaa