maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 5/2019 kolumnin

Monenlaisia oikeudenaloja

Me vero-oikeuden ammattilaiset ja vakavat harrastajat olemme hyvin innostuneita omasta rakkaasta oikeudenalastamme. Ja hyvä niin. Mutta olemmekohan miettineet asioita ihan loppuun saakka. Olisi niitä nimittäin monia muitakin hyviä oikeudellisen sääntelyn lajeja tutkittavaksi ja elämän mittaisen oppimisen uraksi. Eihän se tavallaan meidän syytämme ole, mutta tällä viisauden lajilla otetaan rahat pois. Verovelvollisilta. Sitä sanaa itsekin joka paikassa viljelemme. Kansa tietää sanoa, että laillistettua ryöstöähän tämä.

Olisihan se oikeastaan paljon mukavampaa puuhastella sellaisten asioiden parissa, joilla pyritään tekemään muita onnelliseksi eikä etupäässä naaraamaan rahaa julkisyhteisöjen kassaan. Olisi esimerkiksi ympäristöasioita sekä monenlaisia perus- ja ihmisoikeuksia tutkittavaksi. Ja monenlaisia etuisuuksia ja palvelujakin lainsäädännöllä jaellaan. Ehkä jopa ilmastonmuutosta pääsisi torjumaan, kun valitsisi vähän tarkemmin lohkonsa. Siihen verrattuna karhunkatselupalvelujen arvonlisävero tai yritysjohtajan saaman Rolexin verokohtelu vaikuttavat kieltämättä muutamaa astetta vähemmän tärkeiltä aihepiireiltä. Mutta eivät välttämättä sanottavasti helpommilta. Luulen, että monen veroihmisen päivä alkaa osoitteesta www.kho.fi. Mitähän verolajia tänään olisi tarjolla, ja onkohan äänestetty? Tällaiset asiat meitä askarruttavat, ei maailmanparantaminen.

Hieman ounastelen, että muiden oikeudenalojen harrastajat eivät taida aina oikein ymmärtää meitä. Saattaa olla, että meillä ei ole käytössä ihan niin hienoja ja kaiken kattavia teorioita ja oikeusperiaatteita kuin muilla. Ajattelevat, että meille vain legaliteettiperiaate on tärkeää, eikä sekään ole aina niin tärkeää. Vero-oikeuden harrastajat ovatkin kyllä mestareita luettelemaan oman oikeudenalansa erityispiirteitä, joiden takia meidän sääntömme eivät voi olla ihan prikulleen samat kuin muilla. Meillä on tunnetusti omanlaiset menettelyt ja omat käsitykset perustuslain suorasta sovellettavuudesta ja niin edelleen, autoverotuksestakin. Tuota siinä sitten oikeusjärjestykseen koherenssia.

Ja sitten on vielä se vastuullisuus. Veroja maksetaan Suomessa mahdottoman paljon, mutta (tietenkin) niitä myös kierretään ja vältellään. Silti voi huomauttaa, että vastuullisuuden rajat asettaa lainsäätäjä. Muuten voi käydä niin, että vastuullisen veronmaksajan kirjoihin ei pääse kukaan. Tätä asiaa me vero-oikeuden ihmiset emme ehkä ole kovin taitavia selittämään ulkopuolisille. Mutta aina voidaan parantaa. Pysykäämme silti ensisijaisesti lainoppineina.

On tämä vero-oikeus silti sen verran mainio oikeudenala, että muutama puolustuksen sanakin on paikallaan. Ei meitä voi ainakaan (enää) syyttää paikalleen jämähtämisestä. Tapahtuukohan millään oikeudenalalla yhtä paljon kuin vero-oikeudessa. Kuka olisi kymmenen vuotta sitten uskonut mihin OECD:ssa ja EU:ssa on jo nyt edetty? Ei taida montaa kättä nousta. Uutta sääntelyä tulee ovista ja ikkunoista. Vielä kun tietäsi, kuka siitä kaikesta pystyy pysymään kärryillä. Maakaareen riittää kokonaisuudistus noin parin sadan vuoden välein, mutta verotuksessa valtiovarainministeriö saattaa lähettää yhtä laajat paketit iloksemme jo pelkästään vuotuiseksi kesälukemiseksi. Ja mainitsinko jo digitalisaation? Onneksi vero-oikeudesta riittää sekä työksi että harrastukseksi niin ei tule ongelmia ajankäytön suhteen.

Me nyt olemme vain vähän tällaisia, ylenmäärin yksityiskohdista kiinnostuneita. Ja eiköhän kehuta samalla kunnolla: hieno ja monipuolinen porukka! Teille muiden oikeudenalojen edustajille sanon, että koettakaapa pärjätä ilman. Joutuisitte muuten itse hoitamaan nämä hommat.

Mauri Elinpantti

Luettu 189 kertaa