maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 4/2020 kolumnin

Kuplassa

Kuplalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa hyödykkeen arvostus on noussut ja hinta sen mukana korkealle ja kestämättömälle tasolle. Kuplaan liittyy jonkinlainen ”hype” eli liioittelu. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana olemme voineet kokea kaksi kuplaa, nimittäin IT-kupla ja finanssikupla.

IT-kupla alkoi paisua 1990-luvun puolivälissä tietotekniikan tullessa yhä useamman ulottuville ja suuren yleisön tietoisuuteen. Kupla puhkesi 2000-luvun alkuvuosina. Kuplan syntyyn vaikuttivat internetin nopea yleistyminen, sen tekniikkaan, palveluihin, käyttöön ja mahdollisuuksiin liittyneet valtavat odotusarvot sekä uusien langattomien viestintäteknologioiden mahdollistamien uusien medioiden vastaavanlaiset odotukset. Ylikuumenemista vauhdittivat myös vuoden 2000 muutosongelmat.

IT-kuplan aikaan osakkeiden arvot nousivat. Osakkeista maksettiin korkeita hintoja niin rahakaupoissa, mutta ennen kaikkea osakeapporteissa. IT-kuplan puhkeamisen myötä osakkeiden arvot romahtivat. Syntyi tappioita. Verosuunnittelijat näkivät iskun paikan. Verosuunnittelukeinoin pyrittiin realisoimaan tappioita arvonalennuksina, myyntitappioina ja purkutappioina. Lainsäätäjä puuttui tähän. Kyse on vuoden 2004 laajasta yritys- ja pääomaverouudistuksesta, jossa käyttöomaisuusosakkeiden voitot ja tappiot säädettiin elinkeinotulon verotuksessa pitkälti verotuksen ulkopuolisiksi eriksi.

Seuraava kupla osui 2000-luvun jälkipuoliskolle. Kyse on finanssikriisistä. Vuosien 2007-2009 finanssikriisi oli maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi. Kriisi sai alkunsa Yhdysvalloista, jossa syynä olivat keskuspankin pitkään ylläpitämä matala korkotaso, maksukyvyttömien asiakkaiden asuntoluototus, asuntolainoille säädetyt veroedut, rahoituslaitosten riskihalukkuus ja monikymmenkertaisella velkavivulla sijoittaminen, laajaksi paisuneen johdannaiskaupan läpinäkymättömyys, pankkivalvonnan puutteet ja lainsäädännön aukot.

Finanssikriisiä edeltäneenä finanssikuplan aikana tehtiin paljon velkavetoisia yritysjärjestelyitä. Verosuunnittelijat näkivät jälleen kerran iskun paikan. Kyse oli verosuunnittelusta, joka liittyi konsernien sisäisiin ja ulkoisiin velkavetoisiin rakennejärjestelyihin. Aikakausi tuotti innovatiivisia verosuunnittelurakenteita. Finanssikupla puhkesi finanssikriisiin. Verolainsäätäjä ja oikeuskäytäntö myös reagoivat. Lainsäätäjä sääti verovuodesta 2014 sovelletut korkovähennysrajoitukset. Korkein hallinto-oikeus suitsi vuonna 2016 verosuunnittelua paljon kohua herättäneillä sivuliikepäätöksillä.

Koronan seurauksena julkinen talous velkaantuu. Tämä tulee sen päälle, että yksityinen sektori, erityisesti yksityishenkilöt ehtivät velkaantua eri tasoilla melkoisesti jo ennen koronaa. Yhden äärinäkemyksen mukaan julkista velkaa voi ottaa loputtomasti, eikä sitä käytännössä tarvitse maksaa takaisin, koska velka on halpaa ja inflaatio hoitaa loput. On jopa esitetty, että velkakysymys voitaisiin ratkaista velkojen anteeksiannolla. Toisen äärinäkemyksen mukaan on elettävä nuukasti, eikä velkaa pitäisi ottaa, koska se tulee lopulta kalliiksi, siis korkojen noustessa velkavuoresta tulee kestämätön taakka. Niin tai näin, kun julkisuudessa keskustellaan vakavasti siitä, että julkista velkaa ei tarvitse maksaa pois, olemme kuplassa – nyt siis velkakuplassa.

Kuplilla on taipumus puhjeta. Talouden aikaisemmat kuplat ovat johtaneet tuloverotuksessa merkittäviin reagointitarpeisiin. Tuloverotuksen – Kaarlo Tuorin tunnettuun oikeuden kerroksisuutta koskevaan teoriaan viitaten – pintataso on myrskynnyt ja varmaan aallon pohjat ovat oikeuskulttuurin tasoakin koskettaneet. Velkakupla puhkeaa jossain vaiheessa. Historia ei ole ennuste tulevasta, mutta historian pohjalta voidaan kuitenkin ennakoida, että tämänkin kuplan puhkeaminen johtaa merkittäviin verotuksen reagointeihin. Jää nähtäväksi, mitä nämä ovat.

Otto I.K. Kreml

Luettu 121 kertaa