maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 5/2020 kolumnin

Olympialaisia odotellessa

Pandemia muutti myös urheilevan maailman aikatauluja merkittävästi, kun vuoden 2020 Tokion kesäolympialaisia jouduttiin kriisin vuoksi siirtämään. Katse on käännetty toiveikkaasti seuraavaan vuoteen.

Olympialaisten odotus muodostui Suomessa poikkeuksellisen pitkäksi myös 70 vuotta sitten. Vuodelle 1940 suunnitellut Helsingin kisat olivat jääneet sodan jalkoihin. Vuosikymmen myöhemmin elettiin jälleen kiihkeiden kisojen valmistelutöiden aikaa, kun vilkas toimeliaisuus voitiin suunnata rauhanomaisen kilvoittelun järjestelyihin. Vuoden 1948 Lontoon kesäolympialaiset oli toki pidetty ja menestystäkin oli tullut. Siitä huolimatta valmistautuminen vuonna 1952 pidettäviin kisoihin oli pienelle itsenäisyytensä säilyttäneelle maalle suuri ja yhdistävä asia.

Linnanmäki oli avattu ja Aku Ankka rantautunut Suomeen. Sääntelystä voitiin vaiheittain luopua ja taloudellinen toimeliaisuus toi tuloja. Vaikka uudessa lautapelissä ”Afrikan Tähdessä” onnekkaan nopanheiton mahdollistamia aarteita löysi oikeassa elämässä vain harva, moni vaurastui tai ainakin taloudelliset olot vakiintuivat. Kansallinen itsetunto oli nousussa ja urheilukentillä saavutettu menestys näytteli siinä suurta osaa.

Verotusta koskevia kysymyksiä alkoi tulla lisää ja ne koskivat yhä suurempaa joukkoa. Myös niihin vastauksien etsiminen johti uuden julkaisun perustamiseen. Pari vuosikymmentä myöhemmin lehdessä (3/1971) julkaistiin Kalle Kaiharin esitys ”Urheilu ja verotus”. Hänen mukaansa huippu-urheilijan sisäisen pakon, luonteenlujuuden ja kunnianhimon lisäksi tarvittiin olosuhteet, jotka avaavat tien maailman huipulle. Tuon oven avaamiseen Kaihari kertoi tarvittavan myös rahaa ja verottajan avarakatseisuutta. Siten hän toivoi artikkelinsa antavan aihetta lainsäädäntötyöhön.

Tähän päivään palaaminen osoittaa, että urheilusta ja erityisesti menestyksestä hullaantuvia 630 suomalaisia on koeteltu monin tavoin. Edellisestä suomalaisesta yleisurheilun olympialaisesta kultamitalistakin tuli syyskuussa kuluneeksi jo 20 vuotta. Tuolloin Arsi Harju pukkasi kuulansa Sydneyn kisoissa muita pidemmälle. Toki muut lajit - kuten jääkiekko maailmanmestaruuksineen ovat tyydyttäneet menestysnälkää. Silti pitkän matkan hiihto- ja juoksulajeissa sekä keihäänheitossa kilpailtaessa odotukset kumpuavat suoraan suomalaisten kollektiivisesta muistista.

Verotus-lehden ensimmäisen numeron (1/1951) ilmestyessä Suomen jääkiekkomaajoukkue pelasi Pariisissa ensimmäistä kertaa MM-kisoja jäähallissa. Tekojäätä saatiin odottaa Tampereellakin vielä viisi vuotta ja jäähalliin päästiin kotikisoissa vuonna 1965. Pelin taso ja kansainväliset sijoitukset on kehittyneet vuosi vuodelta olosuhteiden ja taustatyön sekä yksilöiden kansainvälisen menestyksen tuoman nosteen ansiosta. Vaikka lajia harrastetaan huipputasolla varsin harvassa maassa, niin viime vuosien kaltaisen menestyksen saavuttaminen jatkossa vaatii paljon.

Pitäisikö siis urheilussakin kääntää katse ja suunnata menestysodotukset teknisen kehityksen mukaiseen tulevaisuuteen ja e-urheiluun? Alkuhan on ollut lupaava. Lajin luonne urheiluna ratkaistiin monen mielestä verotuksessa, kun keskusverolautakunta antoi hakemuksesta ennakkoratkaisun, jonka mukaan hakijan tietokonepelin pelaamisesta saamat palkintotulot sekä kuukausittainen palkkio olivat urheilutuloa.

Vai, josko sittenkin - onhan yllätyksellisyys urheilun suola. Kunpa ne Tokion kisat pidettäisiin ensi vuonna ja tämä odotus päättyisi! Josko pieni Suomi ja sen sisukkaat yleisurheilijat sittenkin onnistuisivat oikealla hetkellä. Erothan ovat huipulla niin tavattomat pienet. Eikö totta?

Hannu Ledig jr.

Luettu 80 kertaa