maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 1/2021 kolumnin

Jaffa-keksien ja afrodisiakkien arvonlisäverotus

Verotuksen parhautta ovat arvonlisäverotuksen alennettujen verokantojen rajanvetotapaukset. Suomessakin on joukko jo legendaarisia ratkaisuja ruumisautoista puruluiden kautta karhunkatsomiseen.

Syksy 2020 tarjosi tällä alueella erityisesti eurooppalaisilla rintamilla jännittäviä kysymyksenasetteluja ja myös vastauksia. Britanniassa kuohutti syksyllä vanha tuomioistuinlinjaus, jonka mukaan Jaffa-keksit eivät ole arvonlisäverotuksellisesti keksejä (bisquits) vaan eri verokannan alaisia leivoksia (cakes). Tuomioistuimen mielestä kekseissä oli ollut ”enough characteristics of cakes to be accepted as such”. Kun mielenkiinto uhkasi saarivaltakunnassa suistua vähemmän tärkeisiin ilmiöihin kuten Brexitiin tai koronaan, YouGov-paneelissa päätettiin keskittyä olennaiseen ja kysyä kansalta Jaffa-keksien syvimmästä olemuksesta.

Yli puolet piti keksejä kekseinä ja vain 38 % oli leivoslinjalla. Skotit olivat muita enemmän paitsi EU-jäsenyyden myös keksien puolella. Skotlannin First minister Nicola Sturgeon ilmoitti olevansa molemmista asioista äänestäjien kanssa samaa mieltä.

Nähtäväksi jää, reagoiko lainsäätäjä tai tuomioistuinlaitos kansan ja Sturgeonin tuomioon.

Kun Britanniassa murusteltiin keksejä ja lämmiteltiin vuoteessa vesipulloilla, Manner-Euroopan puolella mielenkiinto kohdistui ihan muunlaiseen inhimilliseen toimintaan.

EU:n tuomioistuin pääsi lokakuussa ottamaan kantaa (C-331/19) Mäkiherneiden suvussa vuosia askarruttaneeseen kysymykseen siitä, soveltuuko alan liikkeissä afrodisiakkeina myytäviin kapselehin, tippoihin, jauheisiin ja suihkeisiin elintarvikkeiden arvonlisäverokanta. Hollantilainen erotiikkakauppa oli tarjonnut näitä hyödyllisiä aineita vuosien ajan alennetulla veroprosentilla. Asia päätyi Luxemburgiin, kun Hollannin korkein oikeusaste katsoi aiheelliseksi pyytää asiasta ennakkoratkaisua.

EU-tuomioistuin ratkaisi asian ilman suullista käsittelyä, vaikka asian ytimessä oli nimenomaan suun kautta nauttimisen merkitys.

Julkisasiamies ei lämmennyt alennetulle verokannalle ja perusteli tätä niin, että arvonlisäverodirektiivin käsitteellä ”ihmisten elintarvikkeet” tarkoitetaan tuotteita, jotka sisältävät ravintoaineita ja joiden nauttimisen pääasiallisena tarkoituksena on näiden ravintoaineiden toimittaminen ihmiselimistölle. Tuomioistuin päätyi suunnilleen samaan.

Kyseistä kantaa kohtaan voidaan esittää kysymyksiä. Julkisasiamies viittasi muun muassa Marie Antoinetteen, mutta mitä Paul Bocuse olisi sanonut käsityksestä, että oikeastaan kaiken ruoan nauttimisen pääasiallinen tarkoitus on ravintoaineiden toimittaminen ihmiselimistölle? Ja onko tämä paitsi kaviaarin myös vaikkapa purukumin mussuttamisen pääasiallinen tarkoitus (julkisasiamies näytti kylläkin ajattelevan, ettei alennettu verokanta sovellu purukumiin, mutta ainakin meidän K-kaupassamme sitä sovelletaan).

Entä sitten arvonlisäverotuksessa keskeinen neutraalisuusperiaate? Julkisasiamies osoitti yleissivistystä toteamalla, että on olemassa myös vaikutukseltaan samankaltaisia tuotteita, joita on pidettävä suun kautta nautittavaksi tarkoitettujen afrodisiakkien kilpailijoina mutta joihin ei sovelleta alennettua verokantaa. Mutta entä osterit, joihin nähden EUT:n kanta aiheuttaa ilmeisen neutraalisuuspoikkeaman? Herääkin kysymys, onko alemman verokannan haastamisen takana osteritoimialan salajuoni.

Ja lopuksi: kukin voi arvioida sitä, tukeeko kielteistä kantaa vai ei julkisasiamiehen muotoilu, jonka mukaan elintarvikkeiden ”alennetun arvonlisäverokannan soveltaminen rajoitetaan tuotteisiin, joiden käytön tarkoituksena on tyydyttää yksi ihmisen perustarpeista”.

Totti V. Mäkiherne

Luettu 370 kertaa