maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 4/2021 kolumnin

Teknologiasta ratkaisu vai kaupan este?

EU:n ihanne on kaunis. Tavarat, ihmiset ja pääoma liikkuvat rajoituksetta. Ennen pandemiaa tämä otettiin itsestäänselvyytenä. Monen silmissä kuva siintyy jälleen rokotekattavuuden kasvaessa. Yksilön näkövinkkelistä espresso Roomassa tai viinilasillinen Pariisissa kuvastaa EU:n ydintä. Yritysten näkökulmasta merkittävimmässä roolissa on vapaan kaupan helppous.

Kuluneen vuoden aikana olemme kaikki tottuneet loputtomiin online-palavereihin. Entinen tuntematon on nykyistä arkipäivää. EU-lakien valmistelutyö ja komissiota avustava asiantuntijaryhmätyöskentely ovat siirtyneet kokonaisuudessaan etänä tehtäväksi, nettiyhteyksien päähän toisistamme.

Tekemämme digiloikka on niin suuri, että sitä voisi verrata jopa Evilän menestykseen 2005 Helsingin MM-kisoissa. Hattu päästä, kollektiivinen kumarrus koko kansakunnalle. Asiassa on kuitenkin toinen puoli. EU-lainsäädännön prosessit eivät ole pysähtyneet, eivätkä ne toki olisi sitä voineetkaan tehdä. Yhteistyön määrä ei ole pysynyt vakiona. Mitä se tarkoittaa lainvalmistelulle?

Lainvalmistelu on prosessi. Paras lopputulos saavutetaan tilanteessa, jossa eri sidosryhmät osallistetaan prosessiin jo valmistelun alkuvaiheesta lähtien. Jos perinteisen vuorovaikutuksen sijaan tuijotammekin vain kuvia toisistamme tietokoneen ruudulta toivoen, ettei 5g pettäisi ja vieruskaverin kasvokuva jämähtäisi kummalliseen kuvakulmaan, poikkeaa keskusteluyhteys hyvin paljon pandemiaa edeltävästä ajasta.

Miksi vuorovaikutuksen puute on ongelma EU-lainsäädännön valmistelussa? Juna kulkee eteenpäin. Jos asiat eivät edisty yhteisellä agendalla, päätyvät monet eri jäsenvaltiot etsimään pikavoittoja ja ajamaan kansallisia hankkeitaan. SAF-T siellä, pakollinen e-laskutus täällä, laskujen lähetys verottajalle ennen kuin ostajalle tuolla. Vaihtoehtoisia, kotikutoisia ja kansallisia malleja riittää. On muistettava, että informaation tuottaminen maksaa ja vaatii resursseja. Tämä raha on aina pois jostain muusta: työllistämisestä, tuotekehittelystä, kasvusta. Huomioidaanko ylimääräiset kustannukset kansallisissa lainsäädäntöhankkeissa? Tuskinpa ainakaan aina.

Teknologia on ystävä, ei vihollinen ja teknologia on tullut jäädäkseen. Ratkaiseva kysymys onkin, tuleeko teknologia olemaan EU:n voittokulkua vahvistava elementti vai sen perusteita tuhoava elementti. Merkitsevää on myös se, päätämmekö rakentaa omia ratkaisuitamme unohtaen, että yrityksillemme kotimarkkina ei ole vain Suomi, vaan koko EU. Ratkaisut on tehtävä yhdessä. Jos kaikki jäsenmaat rakentelevat omia teknologisia raportointihäkkyröitään, tämä nostaa yritysten kustannuksia. Voimme jopa alkaa puhua uusista teknologian luomista raja-aidoista, jotka ennen muuta rajoittaisivat PK-yritysten mahdollisuuksia myydä muihin EU-maihin. Tämä olisi kehityssuunta, jota en toivoisi tapahtuvan.

Meidän on varmistettava, että koronakriisistä nousu ja uudelleenrakentaminen onnistuu. Yritysten on löydettävä vanha elinvoimansa ja aktiivisesti etsittävä uusia markkinoita ja asiakkuuksia. Meidän on palattava EU:n pääperiaatteiden juurille. Digiloikka on tehtävä yhdessä, komission johdolla. Kun jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä yritysten ja sidosryhmien kanssa, pystymme saavuttamaan kasvua ja varmistamaan verotulojen kertymisen.

Nyt on aika valita. Haluammeko erilaisen systeemin jokaiseen EU-maahan johtaen huonommin toimivaan yhteiseen markkinaan vai toimivan EU:n laajuisen järjestelmän, jonne pääsemme yhteistyön keinoin? Suomi lienee jälkimmäisen kannattaja ja valmis yhteistyöhön. Tähän minäkin uskon. Se on minun Suomeni ja minun EU:ni.

Huoliin Raato

Luettu 162 kertaa