maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 5/2021 kolumnin

Veroprotestilauluista 1

”Pyhän Henrikin surmavirsi” 1 on tiettävästi Suomen vanhin veroprotestista kertova runo. Olojen parantamista voidaan vaatia marssien ja laulaenkin. Verisestä ”Marseljeesista” on esitetty sekä verotonta että verollista versiota. ”Kansainväliseen” (Internationaaliin) saatiin vuonna 1905 suomenkieliset sanat, joiden mukaan ”verot köyhälistön verta juo”. Uusimmissa työväenlauluissa ei mainita veroista, ja verotus tuskin enää onkaan köyhän kansan suurimpia ongelmia.

Britanniassa Margaret Thatcherin konservatiivihallituksen aikana 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa säädetty poll tax synnytti mielenosoituksia, ja tästä verosta jouduttiin nopeasti luopumaan. Poll tax oli monen laulunkin aiheena – ei kuitenkaan Suomessa, jossa tulon ja varallisuuden määrästä riippumaton henkivero oli haudattu jo 1920-luvulla.

Brittiläinen The Kinks julkaisi vuonna 1966 kappaleen ”Sunny Afternoon”. Siitä tehty Johnny Liebkindin ”Iltapäivää” alkoi sanoilla ”Kun verot veivät rahani”. Laulun sanotaan piikittelävän työväenpuolueen veropolitiikkaa. Samana vuonna ilmestyi The Beatlesin ”Taxman”, jossa verottaja otti tulosta 95 % ja kehotti verovelvollista olemaan tyytyväinen, ettei vie enempää.

Suomalaisten omat veroprotesti-iskelmät taisivat alkaa vuonna 1965 Eino Virtanen esittämällä ja Pertti Reposen sanoittamalla kappaleella ”Verotus on kauhistus”, jossa kuvattiin palkkaveron ankaruuden turmiollisuutta melko alistuvasti. Uhmakkaampia olivat Irwin Goodmanin vuodesta 1966 alkaen esittämät Vexi Salmen sanoittamat laulut; voimakkainta verokritiikki oli levyllä ”Haistakaa paska koko valtiovalta” (1976). Vuonna 1975 Lasse Kuusela esitti ”Verovalituksen”, jossa aika leppoisasti uhkailtiin (vero)karhujahdillakin, koska herroja hyödyttävien porsaanreikien vuoksi verot maksatettiin duunareilla.

Vuonna 1978 Mikko Alatalolta tuli ”Yhdentoista virran maa”, jossa kuvattiin Pohjanmaata seuraavasti: ”Siellä vihataan herraa, ei omistajaa, ei enää niin ryssää, aina verottajaa.” Häneltä on ilmestynyt kymmenkunta muutakin verokriittistä laulua. Määrä lienee Suomen ennätys.

Juha Vainion ”Viiden vuoden päästä” (1983) liittyi verojen vanhentumiseen. Sleepy Sleepersiltä tulivat ”Verorock” ja ”Verotoimiston huorat” (1984). Klamydian ”Veroparatiisi” (1993) kertoi lama-ajastamme.

Veronmaksajain Keskusliitto julkaisi 50-vuotisjuhlansa kunniaksi vuonna 1997 musiikki- albumin. Siinä Heikki Kinnunen ja Satu Silvo lauloivat Ilkka Kylävaaran sanoittamat kappaleet ”Verojenkka”, ”Verotango”, ”Veron hetki on kallis” ja ”Hus ja Andersson”. Verojenkassa lueteltiin yli 70 Suomen historiaan kuuluvaa todellista veroa, joukossa mm. kesävero, talvivero ja kilttivero.

Huumoriorkesteri Turo ́s Hevi Gee esitti ”Menolipun” sävelellä kappaleen ”Verolippu” (2003), jossa kalliin verolipun saanut muutti veropakolaiseksi Afrikkaan. Vuonna 2016 stand up -koomikko Petri Hankonen esitti ”Veroparatiisin”, joka oli muunnos Rauli ”Badding” Somerjoen rakkauslaulusta ”Paratiisi”. Hankosen sanoitus liittyi Panama-papereihin ja hallintarekisteriin. Vuonna 2017 ilmesty Loiriplukarin (Kalle Taivainen) pelkistetyn ytimekäs ”Ei voi laittaa verotukseen”.

Paljon on muuttunut aikojen kuluessa. Marginaaliverot ovat alentuneet ja laillisenkin verosuunnittelun mahdollisuudet lisääntyneet. Verotus on pitkälti verovelvollisen itsensä ja tietokoneiden tehtävänä. Veroprotestilauluperinne ei ole kuitenkaan kokonaan kuollut.

Kolumnissa on hyödynnetty teosta Esko Linnakangas Taideverokirja – Verot taiteessa ja taiteet verotuksessa (2021).

Galaksin Onnekas

Luettu 210 kertaa