maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:32

Päätoimittajan pöydältä

Tuloverolaki, tulkinta ja tulevaisuus

Nykyinen tuloverolaki on ollut voimassa pian 30 vuotta. Tosin sitä on muutettu vuosien varrella useita kymmeniä kertoja. Ympäristön ja normiston muutoksiin liittyen oikeuskäytännön ratkaisut ja muut tulkintaa ohjaavat kannanotot ovat edelleen tarpeen. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisut ovat tässä suhteessa tärkein oikeuslähde ja on hyvä, että myös välitöntä verotusta koskevia ratkaisuja on julkaistu tänäkin vuonna. Niitä käsittelevät asiantuntija-artikkelit ovat tämänkin Verotus-lehden keskeistä sisältöä.

Janne Myllymäki esittää analyysissään ”Sijoitusvakuutuksen sivuuttaminen – oikeustila päätöksen KHO 2022:41 jälkeen” aineellista tulkintaa koskevan sisällön ohella mielenkiintoisella tavalla, miten tuloverolain tulkintaa ohjaava ratkaisukäytäntö voi muodostua. Keskusverolautakunta oli soveltanut ennakkoratkaisussaan KVL 26/2020 TVL 35 b.1 § 4 kohdan säännöstä. KVL:n julkaisema äänestysratkaisu sai lainvoiman. KVL:n myöhemmin antamasta, julkaisemattomasta ennakkoratkaisusta sen sijaan valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO päätyi vuosikirjaratkaisussaan eri kannalle kuin KVL, joten asiasta on kaksi julkaistua, toisistaan eriävää oikeuskäytännön ratkaisua, jotka eivät linkity toisiinsa. Yhteys ja oikeustila löytyvätkin parhaiten juuri Myllymäen analyysistä sekä varmasti myös myöhemmin päivittyvästä Verohallinnon ohjeesta.

Jaakko Salmenhaara luo jatkuvuutta kirjoituksessaan ”Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön henkilöverotuksen ja ennakkoperinnän muutoksenhauista vuonna 2021”. Viime vuoden artikkelissa (5/2021) käsiteltyjä edellisen vuoden (2020) muutoksenhakuja koskevassa seurannassa huomiota kiinnittävät KHO:n ja hallinto-oikeustason lainvoiman saaneet, julkaisemattomat ratkaisut. Aiemminkin Verotus-lehdessä on tosin tarkasteltu myös KHO:n julkaisematonta ratkaisukäytäntöä, joka on tullut julkiseksi muulla tavoin. Tästä esimerkkinä toimii Timo Torkkelin elinkeinoverolain tulkintaa koskeva artikkeli ”Verotuksen kirjanpitosidonnaisuuden erityispiirteitä – virikkeenä KHO 2021 H 3239” (Verotus 1/2022).

Uutta KHO:n ratkaisukäytäntöä edustaa myös ratkaisu KHO 2022:72, jossa valituksen kohteena olleen oikeuskysymyksen ratkaisu eroaa Verohallinnon aiemman linjauksen mukaisesta verotuskäytännöstä. Tältä osin aihepiiriä ja muutosta pohdiskelee kolumnissaan laajemmin Hannu Ledig jr. Vielä selkeämmin tulevaisuuteen tähtääviin teemoihin tarttuu Kalle Määttä artikkelissaan ”Kohti ympäristöperusteista tuloverotusta - Piipahdus vai pysyvä suunta?”. Siinä tarkasteltavia tuloverolain muutoksia eivät ohjaa ensisijaisesti fiskaaliset vaan ympäristöpoliittiset tavoitteet. Ne muodostavat ilmeisen oikeaan osuvan avauksen kohti kestävää kehitystä tukevaa tuloverotusta. Tuloverotuksen ympäristövaikutusten arviointi ei ole aina helppoa ja yksiselitteistä. Tämän ovat saaneet muutama vuosi sitten lausunnonantajatkin todeta kone- ja laiteinvestointien korotettujen poistojen määräaikaista uudistusta arvioidessaan.

Hyvää ja toimeliasta syksyä toivottaen!

8.8.2022

Luettu 116 kertaa