maanantai, 04 maaliskuu 2019 08:30

Kolumnistin kynästä

Kolumnistin kynästä löydät Verotus-lehden 4/2022 kolumnin

Tulojen ja korvausten kokonaisuus

Verohallinto vahvistaa vuosittain verovelvollisen verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän Valtion työmarkkinalaitoksen laskelmiin perustuen. Vastaava määrä otettiin 2000-luvun alussa myös yksityisten elinkeinonharjoittajien vähennyskelpoisen menon perusteeksi. Tuolloin todettiin työmarkkinaosapuolten edustajien muodostaman neuvottelukunnan kuulemisen johtaneen siihen, että ”verovapaiksi katsottavat kulukorvaukset ovat voineet ylittää todellisten kustannusten määrät” ja että ”todellisten kustannusten määrän ylittävä osa on tosiasiassa palkansaajan verovapaata tuloa”.

2010-luvulle tultaessa ansiotulojen ylintä marginaalisveroprosenttia oli määrä laskea 50 prosenttiin ja verovapaiden matkakustannusten korvausten euromäärää leikata. Kilometrikorvauksen määrää alennettiinkin hieman (0,43 euroon). Budjettiriihessä jo päätetystä tietyn vuotuisen ajomäärän (15 000 km) ylittävän osuuden merkittävästä (55 %) leikkauksesta sen sijaan luovuttiin. Yli 15 000 kilometrin korvauksia laskuttavia henkilöitä arvioitiin tuolloin olevan 38 000. Ansiotulojen ylimmät marginaaliveroasteet ovat nousseet edelleen.

Tätäkin taustaa vasten vuorikirjaratkaisu KHO 2022:72 on monin tavoin mielenkiintoinen. Kysymyksessä oli työsuhteisen myyntiedustaja A:n kokonaispalkkamalli, jossa palkan, provisioiden ja bonusten yhteismäärästä vähennettäisiin maksettujen päivärahojen ja kilometrikorvausten määrä. Siten asiassa oli ratkaistavana, olivatko yhtiön A:lle maksamat kilometrikorvaukset ja päivärahat verovapaata tuloa niiden vaikuttaessa työntekijälle maksettavan veronalaisen palkan määrään.

KHO:n mukaan (3-2) matkustamiskustannuksen korvaus ja päiväraha eivät olleet veronalaista tuloa, eikä asiassa ollut merkitystä sillä, että ne otettiin huomioon hänen veronalaista kokonaispalkkaansa määritettäessä. Verohallinto, hallintooikeus sekä vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset katsoivat korvaukset A:n veronalaiseksi tuloksi. Vähemmistön näkemys noudatti verotuskäytäntöä, jonka mukaan, jos kustannusten syntyminen ei vaikuttanut maksettavaan määrään muutoin kuin ennakonpidätyksen alaisen määrän osalta, ei kustannuksissa ollut kyse työnantajan vaan työntekijän (vähennyskelpoisesta) kustannuksesta. Siten jos kulukorvausta ei oltu maksettu erikseen, se oli voitu vähentää laskennallisen palkan (kokonaispalkkaus) määrästä. Verohallinnon perustelujen mukaan tuloverolakia ei voitu tulkita ilman ennakkoperintälain tulkinta-apua ja linjaus perustui EPL 15 §:n säädäntöhistoriaan ja tulkintaan.

Edellä mainitut matkakustannusten verovapaan korvauksen ylikompensaatio sekä ansiotulojen jyrkkä progressio ja korkea veroaste muodostavat tarkastelun veropoliittisen lähtökohdan. Toinen käytännön lähtökohta liittyy jo ennakkoperintää varten ilmoitettavien tulojen ja korvausten määrään. Kuten KHO ratkaisussaan toteaa, korvauksen saaminen edellyttää työsopimuksen mukaan matkalaskua ja matkaan käytetyn auton mittarilukemakuvan lähettämistä työnantajan edustajalle. Verokiilan pienentäminen on työnantajan ja työntekijän yhteinen intressi. Houkutus verovapaan korvauksen ilmoittamiseen veronalaisen tulon sijaan mainitussa menettelyssä kasvaa edelleen. Jo vuosia aiemmin julkisuuteen ovat nousseet kiinteistövälitysyhtiön johdon veronkorotuksiin sekä pääomistajien veropetostuomioihin johtaneet väärinkäytökset. Pian KHO:n ratkaisun jälkeen mediatietojen mukaan rakennusalan yrittäjää epäiltiin veropetoksesta samoin perustein. Poliisin lausuman mukaan tällaisia tyypillisiä talousrikostapauksia selvitetään lähes joka päivä.

Aika näyttää, kasvaako ennakkoperintää koskevien kysymysten, veroriitojen ja veron kiertämistapausten määrä. Miten kehittyy Verohallinnon valvonta- ym. toimien tarve? Tulisiko lainsäätäjän puuttua verovapaiden kilometrikorvausten ylikompensaatioon jo kestävän kehityksen tavoitteidenkin vuoksi – huomioiden samalla polttoaineiden muuttuva hintataso? Tuloverotuksen ankaruus ja muuttuva menettely eivät saisi vahvistaa houkutusta esittää perusteettomia vaatimuksia.

Hannu Ledig jr.

Luettu 103 kertaa