Muu verotus

Verorikosasioissa tärkein kriteeri teon tuomittavuudelle on, paljonko veroa on vältetty. Vältetyn veron määrä lasketaan aineellisen vero-oikeuden normien perusteella. Näiden sääntöjen tulkinta voi kuitenkin tuottaa omia haasteitaan, ja vältetyn veron määrän laskemiseen onkin kehitetty oikeuskäytännössä omia tulkintasääntöjään, jotka sijoittuvat vero-oikeuden ja rikosoikeuden rajapintaan.

Artikkelissa analysoidaan valiokuntamietintöjen, erityisesti valtiovarainvaliokunnan mietintöjen asemaa verolakien tulkinnassa. Esimerkiksi korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan ajoittain viitannut paitsi hallituksen esityksiin myös lakiesityksen perusteella annettuihin valiokuntamietintöihin. Valiokuntamietintöjen asemaa korostaa se, että mahdollisessa ristiriitatilanteessa ne sivuuttavat hallituksen esityksen oikeuslähteenä.

Kirjoituksessa tarkastellaan, mikä merkitys EU:n valmisteverodirektiivin säännöksillä mahdollisesti on jäsenvaltion kantaessa kansallista valmisteveroa muista kuin Euroopan unionin yhdenmukaistetun valmisteveron soveltamisalaan kuuluvista tuotteista. Vaikka tätä kysymystä arvioidaan erityisesti nuuskan maahantuontia koskevan korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2019:119 valossa, kirjoituksessa tarkastellaan yleisemminkin EU-oikeuden vaikutusta kansallisten valmisteverojen kantamiseen.