Kalle Määttä

Kalle Määttä

Artikkelissa perehdytään lainopillisesti mutta myös veropoliittisesti kolmeen uuteen tuloverolain säännökseen, jotka ovat yhteisesti kutsuttavissa ympäristöperusteiseksi tuloverotukseksi: TVL 64 a §:n säännös liikenteen työsuhde-etujen väliaikaisista veronhuojennuksista vuosina 2021–2025, TVL 92 d §:n säännös eräistä luonnonsuojelullisista ja vesien- ja merenhoidollisista tuista sekä TVL 127 f §:n säännös öljylämmityksestäluopumista koskevasta korotetusta kotitalousvähennyksestä.

Artikkelissa analysoidaan arvonlisäverolain 78 §:n perusteella veron perusteesta vähennettävissä olevia oikaisueriä. Ensinnäkin vähennettävissä on muun ohella ostajalle annettu, verollista myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus. Toiseksi veron perusteesta saadaan vähentää ostajalle verollista myyntiä koskevan sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen johdosta annettu oikaisuerä. Kolmanneksi verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio on vähennettävissä veron perusteesta. Neljänneksi veron perusteesta saadaan vähentää palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus.

Artikkelissa analysoidaan AVL 85 a §:n 1 momentin 1 kohdan tulkintaa. Lainkohdan mukaan henkilökuljetuksesta suoritettava vero on 10 prosenttia veron perusteesta, kun normaaliverokanta on AVL 84 §:n mukaan 24 prosenttia veron perusteesta. Perusongelma on siis se, onko kysymys alennetun vai yleisen verokannan piiriin kuuluvasta palvelusta. Tulkintaongelmia on aiheuttanut myös se, missä laajuudessa henkilökuljetuspalveluksi luettava palvelu kuuluu alennetun verokannan piiriin.

Artikkelissa analysoidaan valiokuntamietintöjen, erityisesti valtiovarainvaliokunnan mietintöjen asemaa verolakien tulkinnassa. Esimerkiksi korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan ajoittain viitannut paitsi hallituksen esityksiin myös lakiesityksen perusteella annettuihin valiokuntamietintöihin. Valiokuntamietintöjen asemaa korostaa se, että mahdollisessa ristiriitatilanteessa ne sivuuttavat hallituksen esityksen oikeuslähteenä.

Laki koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotetuista poistoista verovuosina 2020—2023 (1572/2019) eli poistolaki tuli voimaan vuoden 2020 alussa. Poistolain myötä EVL 30 §:ssä sekä MVL 8 §:ssä tarkoitettujen koneiden ja laitteiden hankintamenoista saa verotuksessa tehdä kaksinkertaiset poistot säännönmukaisiin poistoihin verrattuna. Artikkelissa analysoidaan niitä poistolain tulkinnan aiheuttamia rajanveto-ongelmia sekä korotettujen poistojen synnyttämiä veropoliittisia haasteita.